"Sun pitää taas pystyy olla täällä vahvempi kuin eilen, sä oot frendies olkapää, tukipilari ei tunteile."
Syöminen aiheutti tänään itseinhoa. Ja paljon. Myös kovat "uutiset" pisti aika koville ja paniikkikohtaus oli hyvin lähellä. Sillä hetkellä olin muualla kuin kotona,joten oli pakko kerätä itteni. Jos näitä kahta asiaa ei olis ollut mun päivä olis oikeesti ollut tosi hyvä. Mutta aina joku tämmönen asia päättää pilata sen. Aina.
Mitä tänään sit söin? Croisantteja (itsetehtyjä),ranskalaisia ja suklaata. Sitä hiton ylikalorista suklaata. Se itseinhon määrä kun sitä siinä söin ja tajusin et ei hitto taas tää meni tähän. Mä siis kirjaimellisesti rakastan herkkuja. Mutten sitä oloo mikä siitä tulee.
Mites tää "uutinen" sit? Mun läheinen joutu osastolle taas. En ees pysy laskuissa mukana kuinka mones kerta tää jo on. Tässä pitäis taas sit olla tukemassa häntä ja yrittää unohtaa omat murheet. Koska se on mun mielestä itsekästä keskittyä itseen ja omiin ongelmiin kun sun läheinen kärsii pahemmin. Pitäis ite olla vahva ja tukee toista. Mut mitäs jos mä en itsekkään jaksais? Mut pakko se vaan on. En vois olla niin itsekäs ja jättää häntä yksin ongelmiensa kanssa. Mun täytyy tukea ja auttaa. Se on mun tehtävä. Kannatella muita.
Postauksia ei tuu tulemaan jokapäivä. Mutt ainakin kerranviikkoon tuun kertomaan fiiliksiä. Nyt vaan yritän saada tätä hommaa aluilleen. Ehkä huominen on parempi. Ken sen tietää.
XOXO. Ongelma
Syöminen aiheutti tänään itseinhoa. Ja paljon. Myös kovat "uutiset" pisti aika koville ja paniikkikohtaus oli hyvin lähellä. Sillä hetkellä olin muualla kuin kotona,joten oli pakko kerätä itteni. Jos näitä kahta asiaa ei olis ollut mun päivä olis oikeesti ollut tosi hyvä. Mutta aina joku tämmönen asia päättää pilata sen. Aina.
Mitä tänään sit söin? Croisantteja (itsetehtyjä),ranskalaisia ja suklaata. Sitä hiton ylikalorista suklaata. Se itseinhon määrä kun sitä siinä söin ja tajusin et ei hitto taas tää meni tähän. Mä siis kirjaimellisesti rakastan herkkuja. Mutten sitä oloo mikä siitä tulee.
Mites tää "uutinen" sit? Mun läheinen joutu osastolle taas. En ees pysy laskuissa mukana kuinka mones kerta tää jo on. Tässä pitäis taas sit olla tukemassa häntä ja yrittää unohtaa omat murheet. Koska se on mun mielestä itsekästä keskittyä itseen ja omiin ongelmiin kun sun läheinen kärsii pahemmin. Pitäis ite olla vahva ja tukee toista. Mut mitäs jos mä en itsekkään jaksais? Mut pakko se vaan on. En vois olla niin itsekäs ja jättää häntä yksin ongelmiensa kanssa. Mun täytyy tukea ja auttaa. Se on mun tehtävä. Kannatella muita.
Postauksia ei tuu tulemaan jokapäivä. Mutt ainakin kerranviikkoon tuun kertomaan fiiliksiä. Nyt vaan yritän saada tätä hommaa aluilleen. Ehkä huominen on parempi. Ken sen tietää.
XOXO. Ongelma
Kommentit
Lähetä kommentti