Pakoon Pahaa Oloo

"Kun mieleni mun joskus haavoja saa,lupaathan sä niihin silloin puhaltaa?" Itsetuhoisuus. Se mihin moni ajautuu pahanolon kasvaessa. Miksi? Vaikka kuinka kuulisimme monta eri tarinaa kuinka ei oo pystynyt lopettamaan itsensäsatuttamista,silti me teemme sen itsekkin. Kuinka tekopyhä mä itse olen kun kiellän mun läheisiä satuttamasta itseään,mutta itse toimin niin. Moni mun läheinen on joutunut siihen pisteeseen,että ambulanssi on pitänyt soittaa paikalle tikkaamaan viiltojäljet. Itse en ole siihen pisteeseen vielä mennyt. Mun hyvin matala kipukynnys estää sen. Pieni jälki,joka ei edes ole syvä aiheuttaa suurta kipua jo mulla,joka taas helpottaa oloa. Ehkä se on jopa hyvä. Olisin nimittäin jäänyt tästäkin jo vanhemmilleni kiinni jos liian syviä jälkiä olisin tehnyt. Itse aina oon sanonut et itsensäsatuttaminen on kuin huumetta. Sä jäät siihen tunteeseen koukkuun. Mä olen koukussa. Miksi minä? Ei mun pitänyt jäädä koukkuun. Mun piti vain helpottaa hetkeksi pahaa oloa. Mutt...

"Sun pitää taas pystyy olla täällä vahvempi kuin eilen, sä oot frendies olkapää, tukipilari ei tunteile." Syöminen aiheutti tänään itseinhoa. Ja paljon. Myös kovat "uutiset" pisti aika koville ja paniikkikohtaus oli hyvin lähellä. Sillä hetkellä olin muualla kuin kotona,joten oli pakko kerätä itteni. Jos näitä kahta asiaa ei olis ollut mun päivä olis oikeesti ollut tosi hyvä. Mutta aina joku tämmönen asia päättää pilata sen. Aina. Mitä tänään sit söin? Croisantteja (itsetehtyjä),ranskalaisia ja suklaata. Sitä hiton ylikalorista suklaata. Se itseinhon määrä kun sitä siinä söin ja tajusin et ei hitto taas tää meni tähän. Mä siis kirjaimellisesti rakastan herkkuja. Mutten sitä oloo mikä siitä tulee. Mites tää "uutinen" sit? Mun läheinen joutu osastolle taas. En ees pysy laskuissa mukana kuinka mones kerta tää jo on. Tässä pitäis taas sit olla tukemassa häntä ja yrittää unohtaa omat murheet. Koska se on mun mielestä itsekästä keskittyä itseen ja omiin on...

"Mä en osaa tunteist puhuu,mut oon opetellu juoksemaan. Hei älä pysäytä mua,jos et osaa auttaa." Uupumus,ahdistus,syöminen,itsetuhoisuus ja itsemurha ajatukset. Nää viisi asiaa on ollut viimesen vuodensisällä ne jotka on ollut ajatuksissa pinnalla. Kaikki alko vuos sitten näihin aikoihin kun olin niin stressaantunu kaikesta että paloin loppuun. En jaksanut enää mitään. En yhtikäs mitään. Tästä siis alkoi mun uupumus. Kaikille väitin et hei mä oon vaan tosi väsynyt kun en nuku öisin. Oli sekin totta,mut kukaan ei silti tiennyt kuinka lopussa olin. Tässä vaiheessa mun koulunkäyntikin romahti ja hyviä arvosanoja ei enää näkynyt. Syksyllä kuvioihin tuli ahdistus. Se perhanan ahdistus. Joka saattaa pilata hyvän päivän totaallisesti. Aluksi se tuli iltasin. Nyt se saattaa tulla vaikka kesken koulupäivän. Silloin se oli aika pientä,mut ahistus ahistukselta se paheni. Nykyään se saattaa yltyä jopa paniikkikohtaukseen asti. Syömisen kanssa mulla on ollut "ongelmia" ai...